Everything louder than everything else

Taas on odoteltu sitten 2 vuotta lempibändini paluuta back to Finland ja huomenna se odotus palkitaan Helsingin Kaapelitehtaalla kun lavalle astuu Motörhead!

Oon odottanu tätä niiiiin vitusti mut nyt en edes havaitse tätä jännitystä joka on vieä lukkiutuneena pääkopassani ja laukeaa varmasti huomenna helsingin junassa. Tähän aikaan huomenna toivon istuvani onnellisena junassa siis! Aika puuduttavaa lähteä kello 14 kotoa ja olla perillä Helsingissä vasta illalla kello 18. 
Maanantainakin alkaisi taas iki-ihana koulu! Oi että, oon kaivannu koulua ja mein luokkaa. :)

Mutta joo aloin kuuntelemaan motörheadia vähän ennen kuin olin seitsämännellä luokalla, äitini johdosta. Olin sen kanssa menossa jonnekin autolla ja se laitto cd:n soimaan ja oli vieras bändi minulle mutta kuulosta helvetin hyvältä. Noh siitä sitten alkoi mun ja lempibändini yhteinen taival. Olin silloin juuri tutustunut Dio:n musiikkiin kuten bändiin Rainbow, joka on ehdottomia suosikkejani. Myös W.A.S.P. ja Metallica yms olivat tulleet kuvioihin ja kuuntelin ylä-asteella paljolti kaikkea kasariheviä sun muuta. Nykyisin Motörheadin ja Rainbowin lisäksi suosikkeihini kuuluu AC/DC.
AC/DC:n näin sen viime suomenkeikalla joka on keikkakokemuksistani paras ylivoimaisesti vaikka rakastan kaikkia keikkoja joilla olen ollut ja sitä hulluutta jota ne ovat tuoneet mukanaan.

Ah kuinka voikaan rakastaa musiikkia!