Ikinä ei voi olla mitään hyvää jos välillä ei ole paskaakin.
Mutta itsesäälissä rypeminen on aika paha. Sillo ku asiat menee vituiks, voi mun mielestä jatkaa etiäppäi astet viisaampana, tietää enemmän asioista. Kun paskaa on tarpeeks satanut niskaan, on jo aika viisas, osaa hyödyntää kokemaansa, osaa ennakoida ja toimia paremmin ja välttää huonoja kokemukisa. Ainahan nämä kokemukset ovat itsestä riippumattomiakin mutta sama homma pätee, pitää osata vaa lopettaa surkuttelu ja haistattaa ainakin mielessään asialle paskat ja jatkaa etee päin, iloisena ainakin siitä ettei ole kuplassa elävä rinsessa, jotka ei todellakaan saavuta mitään koskaan elämässään omahyväisellä ja höösätyllä elämäntyylillään pilvilinnoissa.
Asioita täytyy kokea elämässä, hyviä ja huonoja! Miten muuten osaa elää?
Vaikka astut paskaan, kyllä se sieltä kengänpohjasta lähtee loppujen lopuksi.
Päivän ajatteet heräsi siitä kun yks facebuuk-kamu surkutteli ja puhu jostain köydenjatkona olemisesta.
Monica ja mie harjoiteltiin kaumpauksia osa 1. :-D Iha jees, ensikertalaiselta........ Katottii youtubest mallii joltain muijalta. Oli aika vaikee tehä itelleen kyl mut siis Monica teki noi rullat mul päähä. :D Noitte sivuil olevie ois kyl varmaa pitäny men enemmä viistooo mut harjoitus se mestarin tekkee... jos tekee.
