maanantai 4. huhtikuuta 2011

Maanantai on hyvä päivä häpeälle

Jotenkin jos voisin turhautuneisuuteni sanoilla ilmaista niin sen varmasti tekisin. Lähinnä itsesäälin rajamain häilyen mietin mitä tuli taas sekoiltua. Olen ehkä maailman surkein puhuja. Hävettää.
No äidinkielen esitys tietenkin kyseessä. Esitelmässä ei itsessään vikaa ollut ja papereissa kaikki luki niin selkeästi mutta ihmisten edessä sitä joutuu hyvin hämmentävään olotilaan kun muutama kymmenen silmäparia katselee enemmän tai vähemmän arvostelevaan sävyyn.
Kieli tais mennä solmuun kyllä. Ja jäi aika paska fiilari suuhun mut sit sain opettajalta arvosanaksi 8-9. Eli aika suuntaa antava arvosana mutta luulen ettei se viittinyt antaa kauheen jyrkkää tuomiota mulle. ;)
Koska reaalisesti ajateltuna olisin ehkäpä 7 voinut saada.
Enkä ole mitenkään itsekriittinen. Vain realistinen.


No joo siis vaiks sain hyvä arvosana, niin mun mielest se vaan oli niin häpeällinen kokemus mennä luokan ettee puhuu, vaikka ties mitäs puhu. Koska muut eivät välttämättä sitä käsitystä saaneet.

Tässä ihanaa talvimaisemaa jolle olemmekin voineet sanoa jo byebye.

2 kommenttia:

  1. Ite vihaan yli kaiken suullisia esitelmiä, pari kertaa pitänyt ja itellä sanat mennyt aivan sekasin, + käet tärisseet järkkynä:d en oo puhuja!

    No onneksi sait sentään 8-9, siihen voi ainaski olla tyytyväinen, että ei kovin huonosti voinu silti mennä:D.

    VastaaPoista
  2. Haha no juuu, no se opettaja anto jotai sääli pistet iha varmaa mul ku olin nii säälittävä tapaus :D:D mut joo sama juttu. Ei pysty puhuuu ihmiste edes kyl :D

    VastaaPoista